Pappilan historia

Puupappila Liekoveden rantaan

Tyrvään seurakunnan kirkkoherran virkatalo oli sijainnut 1700-luvulta asti Vammaskosken pohjoispuolella lähempänä Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Vuonna 1890 kirkkoherra Johannes Bäck ehdotti, että pappila siirrettäisiin Vammaskosken eteläpuolelle, Liekoveden rannalla sijaitsevalle Uossonmäelle, vastapäätä uutta kaksitornista kirkkoa, joka oli valmistunut vuonna 1855. 

Vanhan pappilan rakennukset olivat huonossa kunnossa, eikä niitä kannattanut korjata. Pappilan siirtämisestä keskusteltiin kiivaasti. Ehdotusta vastustettiin mm. sillä perusteella, että kesällä lypsymatkat pitenisivät, samoin polttopuiden kuljettaminen hankaloituisi.

Kirkonkokouksessa 26.4.1890 asiasta äänestettiin ja pappilan siirtämistä puoltanut kanta voitti. Piirinlääkäri Otto Stenbäck laati piirustukset, joiden mukaan Uossonmäelle rakennettiin kaunis puupappila väentupineen ja ulkorakennuksineen. Rakennukset valmistuivat vuonna 1892.

Johannes Bäck (1850-1901)

Johannes Bäck (1850-1901) toimi Tyrvään kirkkoherrana 1889-1901. Jo 19-vuotiaana papiksi vihitty Bäck vahvasti mukana Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen toiminnassa. Papinvirkansa ohella hän oli voimakas kansansivistystyön harrastaja. Bäckin virkakauden aikana Tyrvään kuntaan perustettiin kolme uutta kansakoulua kunnassa aiemmin olleen yhden koulun lisäksi. Kirkkoherra Johannes Bäck oli tinkimätön raittiusaatteen kannattaja.

PUUpappila

Uossonmäen rakennukset puupappilan aikaan: A päärakennus, B pirtti, C puuhuone ja sauna, D karjahuone, E talli ja vaunuhuone, F ulkohuone, G talonväen sauna, H jyväaitta, I sikolätti, K kaivoja, L puutarha.

Puupappila palaa ja nykyisen kivipappilan suunnittelu alkaa

Vain 51-vuotiaana kuolleen Bäckin seuraajaksi valittiin vuonna 1904 Karl Abiel Heikel, lestadiolainen saarnaaja, joka ennen Tyrväälle siirtymistään toimi kirkkoherrana Kittilässä, Pudasjärvellä ja Jyväskylässä. Heikelit suomensivat vuonna 1906 nimensä Heikinheimoksi. Kirkkoherran poika jääkärieverstiluutnantti Jalo Heikinheimo karkasi salaa isältään jääkärioppiin Saksaan ja palasi sieltä sisällissodan aikana taistelemaan valkoisten riveissä. Tällä lienee ollut osuutta siihen, että 17.4.1918, vain päivää ennen Vammalan kauppalan paloa Tyrvään puupappila tuhoutui tulipalossa täysin. Kirkkoherra Heikel oli sodan kuluessa siirrättänyt kirkonkirjat turvaan Sammaljoelle erään maatalon navettaan. Näin Tyrvään seurakunnan kirkonkirjat pelastuivat palosta huolimatta.

Kuva: Tyrvään Pappila 1920-luvulla

Karl Abiel Heikell (1846-1919) toimi Tyrvään kirkkoherrana 1904-1919

Sodan jälkeen rakennustarvikkeista oli pulaa ja rakentaminen oli kallista. Pappilan uudelleen rakentamista pohtimaan nimitettiin toimikunta, joka kutsui rakennusmestari Heikki Tiitolan Tampereelta tutkimaan palaneen pappilan tonttia ja tekemään siitä suunnitelmia. Osittain vaurioitunut kivinavetta päätettiin korjata ja uuden pappilan paikaksi valittiin palaneen pappilan tontti, jolloin palaneen talon perustuksia voitiin hyödyntää. Palamatta jääneet luhtirivi, sauna pesutupineen ja aitta säilytettiin. Uuden pappilan rakentamiseksi päätettiin järjestää ylimääräinen kirkollisveron keräys. Tästä eräs seurakuntalainen kuitenkin valitti tuomiokapituliin ja kerätyt rahat jouduttiin palauttamaan. Lopulta pappilan uudelleen rakentamiseen haettiin 600 000 markkaa lainaa sisällissodan tuhojen korjaamiseen perustetulta rahastolta.

Pappilan rakennustyöt aloitettiin keväällä 1922

Rakennusmestari Tiitola oli tehnyt piirustukset uusklassismia edustavasta kivipappilasta, jonka rakentamiskustannukset olivat hänen mukaansa selvästi halvemmat kuin vastaavan puupappilan. Seurakunnan taloudesta vastaava Herman Salli taas ehdotti, että pappila rakennettaisiin puusta, mutta arkisto tehtäisiin tulenkestävästä materiaalista. Sallin laskelmien mukaan puupappila olisi tullut selvästi kivipappilaa edullisemmaksi. Eri vaihtoehtoja vertailtiin perusteellisesti ja lopulta päätettiin valita Heikki Tiitolan ehdotus ja rakentaa nykyinen Tyrvään pappila tiilestä. Pappilan rakennustyöt aloitettiin keväällä 1922 ja jo loppuvuodesta asukkaat pääsivät muuttamaan sisään uuteen pappilaan.

Kuva: Sisäkuva pappilasta.

Pappilan asemapiirros 1930-luvun lopulta.

Tontin pohjoisreunalla sijaitsevan navetan ja päärakennuksen välissä sijaitsivat tuparakennus sekä aitta- ja vajarakennukset. Talouspiha sijaitsi erillään virkatalon paraatipihapiiristä. Asemantieltä pihaan johtava tie haaraantui tuparakennuksen ja talouspihan suuntaan sekä pappilaan. Pappilan saunan vierestä työntyi pitkälle sisämaahan Moirislahti, jonka keskellä oli Pannukakkusaari.

Uudet tuulet puhaltavat pappilassa

Kirkkoherra Heikel kuoli ennen pappilan valmistumista vuonna 1919. Uuden pappilan ensimmäiset asukkaat olivat lääninrovasti Ludvig Hjalmar Svanberg sekä hänen puolisonsa Selma Aline o.s. Hilden lapsineen. Rovasti Svanberg kuului marsalkka Mannerheimin esikuntaan ja häntä pidetään puolustusvoimien kirkollisen työn isänä. Kirkkoherra oli monessa mukana: Vammalan seudun sairaalan hallituksen puheenjohtajana, Tyrvään yhteiskoulun johtokunnassa ja Tyrvään säästöpankin isäntänä.

Kuva: Ludvig Hjalmar Svanberg (1869-1954) toimi Tyrvään kirkkoherrana 1922-1951 sekä vaimonsa Selma Aline o.s.Hilden

Rovasti Svanbergin aikana pehtoorina ja autonkuljettajana toimi Kivistön Masa, joka vaimoineen muutti Svanbergin mukana Vilppulasta Tyrväälle. Masan vaimo Maiju toimi pappilan keittäjättärenä. Maijulla oli tiettävästi Tyrvään ensimmäinen afrokampaus. Masa taas oli kova kiroilemaan ja vähän viinaan meneväkin, mitä kirkkoherra ja ruustinna paheksuivat, mutta halusivat silti Masan pitää, koska hän oli hyvä työmies.

Vuonna 1934 kaikki Swanbergin pojat ottivat sukunimekseen äidin äitinsä tyttönimen Rislakki. Yksi heistä, Ensio Rislakki, työskenteli toimittajana Uudessa Suomessa ja päätoimittajana Suomen Kuvalehdessä. Innokkaana matkailija tunnetun Rislakin kirjat, kuten matkakirjat yleensäkin, olivat suosittuja sodan jälkeisenä aikana, jolloin tavallisilla suomalaisilla ei ollut mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille. Rislakki on tunnettu myös näytelmäkirjailijana ja elokuvakäsikirjoittajana. Ension poika Eero Rislakki on teollinen muotoilija, joka on suunnitellut muun muassa Jopo-polkupyörän.

Kuva: Pappilan rippikoulutupa, joka toimi myös tilanhoitajan ja keittäjättären asuntona.

Kirkkoherra Svanbergin toinen poika, Jaskaksi kutsuttu Einar Rislakki asui 1920-luvulla perheineen Kanadassa ja työskenteli paperi-insinöörinä. Kolmekymmentäluvun laman myötä työt Kanadassa loppuivat ja Einar palasi Suomeen tuoden mukanaan suuren maailman tuulia. Työttömänä Einar vietti aikaa isänsä pappilassa ja rakensi aikansa kuluksi tenniskentän, jota Tyrväällä kovasti ihmeteltiin. Einar toi myös suuren maailman tuliaisina Tyrväälle ensimmäisen auton, T-mallin Fordin.

Kuva: Ensio Rislakki ja puolisonsa Anna Sofia o.s. Pehrsson.

Kirkkoherra Svanbergin aikana pappila toimi usein vaeltavien kirkonmiesten majapaikkana. Piispalle oli pappilassa varattuna oma huone, joka avattiin vain piispantarkastusten aikana. Pappilassa järjestettiin myös pohjoismaisten piispojen yhteistapaaminen ja muutenkin pappilan sosiaalinen elämä oli vilkasta.

Kuva: Pohjoismaisten piispojen vierailu Tyrvään pappilassa 1930-luvulla.

Suuri remontti pappilassa

Pappila peruskorjattiin 1950-luvulla. Kolmekymmentä vuotta vanhaan rakennukseen asennettiin keskuslämmitysjärjestelmä. Vain eteisen ja ruokasalin uunit jätettiin ennalleen. Vesijohdot uusittiin ja keittiöön rakennettiin kylmiö. Ikkunat ja ovet kunnostettiin. Salien seinät tapetoitiin ja ullakkohuoneiden sisäkattoihin viritettiin pinkopahvit. Vuonna 1959 rakennettiin arkkitehti Mirjan Kulmalan suunnitelman mukaisesti talousrakennus, jonka katossa oli kiinalaistyyliset nousevat lappeet. Pappilan sisäkatot laskettiin alas vuonna 1968, jotta lämmitettäviä kuutioita saatiin pienennettyä.

Eino Kolari

Kirkkoherra Svanbergin seuraajaksi valittiin vuonna 1952 Eino Kolari. Alun perin kansakoulunopettajaksi opiskellut Kolari valmistui teologian maisteriksi vuonna 1932 ja avioitui samana vuonna opettaja Aino Sarajoen kanssa. Pariskunnalle syntyi tytär Marketta. Aino-vaimo menehtyi neljän vuoden kuluttua. Eino Kolari teki surutyötään opiskelemalla filosofian maisteriksi. Tämän jälkeen hän avioitui kansakoulunopettaja Saara Valtasaaren kanssa vuonna 1939. Tämäkin avioliitto päättyi vaimon kuolemaan vajaan vuoden kuluttua avioitumisesta. Kolari opiskeli itsensä filosofian lisensiaatiksi ja myöhemmin väitteli tohtoriksi aiheenaan musiikki-instrumentit vanhassa testamentissa. Kolmannen kerran Eino Kolari avioitui vuonna 1944 käsityönopettaja Saara Isomuotian kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa Sakari ja Samuli sekä tytär Mirjami.

Kuva: Kirkkoherra Eino Kolari ja vaimonsa Saara jälkipolven ympäröimänä.

suuresti pidetty kansanmies

Eino Kolari oli Tyrväällä suuresti pidetty kansanmies, joka keskusteli maanviljelijöiden kanssa sujuvasti vuoden sadosta. Oppineena miehenä hän nautti suurta arvosta ja usein häneltä pyydettiinkin apua esim. virallisten asiakirjojen laadintaan. Kolari tunsi seurakuntalaiset nimeltä ja vielä vanhanakin hän kävi tervehtimässä tuttuja seurakuntalaisia, jotka eivät enää jaksaneet tulla seurakunnan tilaisuuksiin.

Kuva: Reipasta jälkikasvuaan kirkkoherra kaitsi ymmärtämyksellä ja rakkaudella.

Taistelua verottajan kanssa

Kirkkoherra Eino Kolari jäi eläkkeelle kirkkoherran virastaan 1972. Uudeksi kirkkoherraksi valittiin v. 1973 Timo Kökkö, alun perin Mouhijärveltä kotoisin ollut pappi, joka ennen Tyrväälle tuloaan oli ollut Ylitornion kirkkoherrana.  Jälleen oli pappilassa edessä remontti. Seinät tapetoitiin ja ullakkokerrokseen rakennettiin WC-tila. Julkisivut pinnoitettiin ohutrappauksella 1970-luvun loppupuolella.

Kuva: Kirkkoherra Timo Kökkö

Kirkkoherra Kökkölle tyypillistä oli syvä rakkaus historiaan ja kulttuuriin. Timo Kökköä arvostettiin yhteiskunnallisesti aktiivisena ja sivistyneenä pappina ja ihmisenä, jota oli helppo lähestyä. Timo Kökkö tunnettiin hyvin niin Tornionjoen väylän varressa kuin Satakunnassakin. Siteet pohjoiseen syntyivät jo nuorena, kun hän solmi avioliiton Ellin kanssa, joka kuuluu vanhaan lappilaiseen Jokelan sukuun. Ylitorniosta tuli Kökön perheen ensimmäinen ja rakas kotipaikka.  Timo Kökkö toimi siellä lähes 20 vuotta, muun muassa kristillisen kansanopiston johtajana ja Ylitornion kirkkoherrana. Perheeseen syntyi viisi lasta.

Kuva: Kirkkoneuvosto Pappilan salissa vuonna 1982.

takaisin synnyinseudulle

Elämän toinen vaihe alkoi vuonna 1973, kun Timo Kökkö muutti perheineen takaisin synnyinseudulleen Tyrvään kirkkoherraksi. Hän otti keskiaikaisen Pyhän Olavin kirkon uudelleen käyttöön. Kirkko restauroitiin, mutta pian se tuhoutui tulipalossa. Pyhän Olavin jälleenrakennus synnytti kansanliikkeen, jossa jo eläkkeelle jäänyt Timo Kökkö oli yksi keskeisistä vastuunkantajista. Hän vaikutti siihen, että tuhoutuneen kirkon uusiksi kuvittajiksi valittiin Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen.

Kuva: Taiteilija Osmo Rauhala ja kirkkoherra Timo Kökkö Pyhän Olavin kirkon taiteen julkistamistilaisuudessa.

Timo Kökkö perheineen asui Tyrvään Pappilassa vuoteen 1980 asti.

Aikojen kuluessa pappiloiden merkitys oli muuttunut. Kun pappila vielä 1800-luvun lopulla oli vireästi toimiva maatila, oli se 1980-luvulla enää kirkkoherran virka-asunto. Entisinä aikoina kirkkoherra sai tuloja pappilan maanviljelyksestä ja asuminen pappilassa oli lähes maksutonta. Pappiloiden verotus kuitenkin muuttui ja kirkkoherra joutui maksamaan veroa asumisedusta asunnon neliöiden mukaan. Vaikka kirkkoherra Kökkö järjesti paljon seurakunnan tilaisuuksia ja toimituksiakin kotinsa salissa, ei kirkkoherran virkahuonetta katsottu kirkkoherran työtilaksi, vaan verotus asuntoedusta toteutui raskaimman päälle. Tämä sai lopulta kirkkoherra Kökön hankkimaan oman talon ja pappila jäi tyhjilleen.

Kökön perheen muutettua pois pappilasta rakennus muutettiin virastokäyttöön. Kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto jäivät entisille paikoille. Pappilan sali otettiin kokouskäyttöön. Ruokasali muutettiin toimitus- ja kahvihuoneeksi. Nurkkahuoneesta tehtiin kirkkoherran virkahuone ja välihuoneesta monistushuone. Keittiöstä tehtiin henkilökunnan lounashuone. Aulan viereisestä huoneesta tehtiin päivystävän papin huone. Yläkerran huoneet jätettiin tyhjilleen. Sauna jätettiin kylmilleen energian säästämiseksi ja autotallista tehtiin välinevarasto. Kellariin sijoitettiin lämmin arkistotila. Valaistus uusittiin.

Kuva: Aarteita Pappilan holvista

Uuden virastotalon valmistuttua kirkkoherranvirasto muutettiin 1989 toimisto- ja päiväkerhotiloiksi. Rakennuksessa oli tilat päiväkerholle, nuorisotoimistolle, lähetys- ja lapsityön toimistolle sekä päiväkerhotoimistolle. Ullakkohuoneisiin sijoittuivat lastenohjaajien sosiaalitila, varastotiloja ja pieni kokoustila. Keittiö- ja WC-kalusteet uusittiin. Keittiöön ja WC tiloihin tehtiin koneellinen ilmanpoisto. Pappilan ruukkutiilikatto uusittiin vuonna 1992.

Vuonna 2012 pappilassa todettiin sisäilmaongelma, jonka aiheuttivat kostuneet eristeet ja lahonneet lattiarakenteet. Eristeet vaihdettiin ja koko taloon asennettiin uudet lakatut puulattiat. Lämpöputket uusittiin ja ne vedettiin pääosin pinta-asennuksina rakennuksen seinille. Piha-alue asfaltoitiin.

Kuva: Tyrvään Pappila 2014

Kirkkovaltuusto päätti pappilan myymisestä.

Lattiaremontin jälkeen todettiin, että pappilassa aiemmin olleet toiminnot oli siirretty muihin toimivampiin tiloihin ja kun seurakuntien yhdistyessä Sastamalan seurakunnalla oli samaan aikaan runsaasti huolehdittavia tiloja, Sastamalan seurakunnan kirkkoneuvosto päätti laittaa Tyrvään Pappilan kiinteistön myyntiin. 31.1.2014 Sastamalan seurakunnan kirkkovaltuusto päätti pappilan myymisestä Partnos Oy:lle niukalla määräenemmistöllä äänin 22-10. Kaupasta valitettiin ja vuoden verran oltiin epätietoisia, mikä pappilan kohtalo tulee olemaan. Valitukset hylättiin ja pappilan valmistautuminen kohti uutta elämää saattoi alkaa.

Rapistunut pappila oli surullinen näky.

Ulkorappauksesta puuttui suuria paloja. Yläkerran parvekkeen kaiteen alaosan tiilet olivat murentuneet ja kaide pysyi vain hyvällä onnella paikallaan. Sisällä uudet lakatut mäntylattiat näyttivät hienoilta, mutta niiden alla ei ollut kosteudensulkuelementtejä. Lattiat jouduttiin avaamaan. Pappilassa oli alas lasketut katot, jotka oli koolattu kiinni vanhoihin tikkurapattuihin kattoihin. Valaistuksena olivat loisteputket ja seiniä kiersivät tietoliikennekourut. Yläkerrassa molempien päiden ullakot olivat täynnä tavaraa. Tapetit ja ulko-ovet edustivat 1950-lukua. Puutarha rehotti ja piha-alue oli kauttaaltaan asfaltoitu.

Uusille omistajille oli alusta asti selvää, että pappila palautettaisiin siihen loistoonsa, jossa se oli ollut valmistuessaan vuonna 1922. Pappila sijaitsee luonnon ja kulttuurihistoria kannalta upealla paikalla Liekoveden rannalla, lähellä Sastamalan keskustaa ja Tyrvään kirkkoa.

Tyylikkäästi ja huolella entisöity Pappila on kulttuuriteko

Kirsi-Marja ja Jarmo ovat Tyrvään Pappilan omistajapariskunta. Tyylikkäästi ja huolella entisöity Pappila on heille elävä kulttuuriteko, josta kaikki vieraamme voivat nauttia.

Kirsi-Marja ja Jarmo ovat halunneet luoda Suomeen ja Sastamalaan uudenlaisen tapahtumatalon, jossa herkullinen ruoka on kaikkien tilaisuuksien keskiössä. Pappila yhdistää elämyksellisesti historiallisen miljöön ja elävän kulttuurin.